Kirjoitus sisältää juonipaljastuksia elokuvista Side Effects (2013), Passion (2012) ja Bit (2019).
Tässä kirjoituksessa käsittelen pahislesbon (evil lesbian) ilmentymiä trilleri- ja kauhugenressä, eritoten elokuvassa Bit. Itse koen tärkeäksi erottaa pahislesbon psykolesbon hahmotyypistä. Siinä missä psykolesbon toiminnan motiiviksi esitetään homoseksuaalisuus ja sen tukahduttamisesta kumpuava oireilu, pahislesbon toiminnan kimmokkeet voivat olla moninaisempia. Ne saattavat jäädä myös kokonaan avoimiksi.
Paraatiesimerkiksi lesbopahiksista voisi nimetä Brian de Palman ohjaamassa Passionin (2012), jossa menestyksestä haaveileva Isabelle (Noomi Rapace) joutuu kahden pahantahtoisen lesbon palloteltavaksi. Rachel McAdamsin esittämä Christine näyttää yksinkertaisesti nauttivan tuottaessaan poloiselle Isabellelle yhä uusia kärsimyksiä, kun taas Dani (Karoline Herfuth) virittää mitä katalampia verkkoja saadakseen ihastuksensa omakseen.
Lesbisen halun lisäksi pahislesboa voi ajaa vallan- tai rahanhimo. Steven Soderberghin ohjaamassa ja eroottisen trillerin perinteestä ammentavassa Side Effectsissä (2013) kiero psykologi (Catherine Zeta-Jones) kehittelee yhdessä rakastajattarensa (Rooney Mara) kanssa monipolvisen juonen, jonka avulla he saavat otettua rakastajattaren aviomiehen hengiltä. Samalla he yrittävät huijata miljoonia lääkeyhtiöltä.
Usein pahislesbot ovat vahvasti tyypiteltyjä ja kärjistettyjä hahmoja. Esimerkiksi blaxploitaatio-klassikossa Cleopatra Jones (1973) pahis on varsin stereotyyppisesti kuvattu butch-lesbo. Jack Halberstam on teoksessaan Female Masculinity (1998) käsitellyt butch-lesbon representaatioita ja todennut, ettei stereotypioita ole syytä pitää yksistään vahingollisina, sillä niiden avulla voidaan tehdä lesboutta näkyväksi ja torjua heteroksi tulkitsemista. Esimerkiksi Halberstam ottaa mainoskuvan, jossa on lesbopari: koodaamalla toinen naisista butch-lesboksi voidaan vahvistaa kuvaan suuntautuvaa lesbistä katsetta hetero(seksualisoivan)-katseen sijaan. Stereotypia myöskin korostaa, että kyseessä on nimenomaan lesbo- eikä ystävyspari.
Pahislesbo tuo ruudulle karnevalistista iloittelua. On riemukasta katsoa, kuinka lesbot aiheuttavat harmia ja hämminkiä sen sijaan, että seuraisi taas yhtä miesoletettua mulkkua, joka sattuu olemaan suuruudenhullu sadisti. Pahislesbo voi myös hetkellisesti kumota vallitsevan sukupuolijärjestelmän: ylintä valtaa käyttää elokuvassa nainen, jonka halu kohdistuu toisiin naisiin.
Kumoukset ovat kuitenkin monesti horjuvia ja lyhytkestoisia. Harmillisen monessa elokuvassa pahislesbon rellestys päättyy taltuttamiseen tai tuhoutumiseen. Karnevalistinen sävy on sekin kaksiteräinen miekka. Jos valtaa käyttävä lesbo esitetään liioitellusti ja lähes koomisessa valossa, voidaanko hahmon aiheuttamaa uhkaa sukupuolijärjestelmälle pitää varteenotettavana?
Lumoava ja vaarallinen Duke
Brad Michael Elmoren feministisessä kauhuelokuvassa Bit (2019) seurataan transtyttö Laurelin (Nicole Maines) liittymistä vampyyrimatriarkaattiin. Elokuvan kiinnostavin hahmo on eittämättä lesbovampyyri Duke (Diana Hopper), joka johtaa tyttövampyyrien joukkoa. Tietyllä tapaa Duke on hyvin tyypillinen esimerkki pahislesbosta, mutta elokuva ei esitä hahmoa koomisessa valossa.
Duken voi toki halutessaan tulkita biseksuaaliksi lesbon sijaan, vaikka jo hahmon nimi tuntuu kiistävän tämän tulkinnan (Duke – dyke). Duke myy seksiä miesoletetuille, viettelee heitä ja osallistuu orgioihin, joissa mukana on mies. Kaikkia näitä kohtauksia sävyttää kuitenkin pakko, kosto tai välineellisyys. Kun Duke astuu miesasiakkaan autoon, tapahtuma rinnastuu edeltävään kohtaukseen, jossa Duke kerjää rahaa kadulla, ja voice-overkin painottaa Duken tehneen mitä hyvänsä tullakseen toimeen. Mieshahmojen viettelyt eivät puolestaan elokuvassa johda seksiin, vaan viettelyn motiivina on feministinen kosto. Toisin sanoen Duke saalistaa kusipäitä.
Orgiakohtaus on osa Duken monimutkaista taustatarinaa. Episodi, jossa katsoja näkee Duken todella nauttivan suudellessaan toista naista, päättyy siihen, että suutelua katsova mies puuttuu tilanteeseen. Duken ja miehen välinen tappelu taukoaa Dracula-montaasiin, johon verinen orgiakohtauskin on upotettu**.
Duken ja Draculan suhdetta voi tulkita vertauskuvana monelle eri asialle. Duken orjuus on mahdollista nähdä addiktiona tai traumana, mutta myös kaapin metaforana**. Samalla kyseessä on voimaantumiskertomus, kun alistetut morsiamet päättävät riistäytyä vapaaksi herransa otteesta. Naiset vannovat, ettei yksikään mies ansaitse tulla osaksi vampyyrien joukkoa.
Elmoren elokuva noudattelee yhtäältä (miesten ohjaamien) lesboelokuvien kliseitä siinä, että katsoja joutuu katselemaan, kun lesbohahmo harrastaa seksiä tai on suhteessa mieshahmon kanssa. Toisaalta Bit poikkeaa kuitenkin siinä mielessä tästä kaavasta, etteivät seksi- tai suhdekuvaukset korosta Duken epävarmuutta seksuaalisuudesta (esimerkkinä tästä Blue is the Warmest Color), vaan pikemminkin niiden voidaan sanoa painottavan hänen lesbouttaan.
Voimaantumiskertomuksesta huolimatta Duke on joka tapauksessa toinen tarinan pahiksista. Duken voi ajatella noudattelevan miehiä vihaavan lesbon stereotypiaa, joskin katsoja on mahdollista ymmärtää, mistä hahmon viha kumpuaa. Moraalittomaksi Duken toiminta muuttuu katsojalle siinä vaiheessa, kun tämä käyttää salaa voimiaan toisten vampyyrien manipulointiin. Lopulta Dukenkin valtakausi päättyy taltuttamiseen – niin lesbopahiksille tuppaa käymään.
Kiinnostavinta Duken hahmossa on onnistunut tasapainottelu lumouksen ja uhkan välillä. Vaikka elokuvan estetiikka on tyyliteltyä ja repliikit usein itsetiedostavia, Bit ei suhtaudu henkilöhahmoihinsa vitsinä. Duke saa olla kutsuva mutta myös vaarallinen, eikä häntä ole typistetty karikatyyriksi. Dukea ei myöskään kukista mieshahmo tai heteroksi alleviivattu sankaritar – sen sijaan Bitissä pahislesbon pistävät aisoihin hänen ystävänsä.
*Katsoimme elokuvan Feministisen kauhupiirin näytöksessä. Eräs katsojista otti tämän tulkinnan esille, eikä se ollut minulle tullut mieleen, vaikka tätä kirjoittaessa metafora vaikuttaa toki ilmiselvältä.
**
Yksi vastaus artikkeliiin “Dukes and Dykes – lesbot kauhussa #1: Pahislesbot”